Olinpa taas niin kovasti olevinani raskaana vajaan kaksi viikkoa. Olin olevinani tavallista väsyneempi, oli painon tunnetta alavatsalla, ja ihan normaalit kuukautista enteilevät vihlonnat kohdun tietämillä olivat selkeää raskautta. Noin viikko oletetusta ovulaatiosta alkoi hyvin hentoinen ja hailakka vuoto, jota tuli vain pyyhkiessä. No minun mielestänihän se oli ilmiselvää kiinnittymisvuotoa. Sitten ostin Predictorin raskaustestin joka reagoi raskaushormonin nousuun jopa neljä päivää ennen kuukautisten oletettua alkamispäivää, ja sain tyylipuhtaan negan. Vuotokin on yltynyt sen verran, että uutta kiertoa tässä ollaan elämässä ihan selkeästi.
Tässä kierrossa en aio testata ovulaatiota lainkaan, se on jo nähty että kohdalle ei osu vaikka miten testaisi. Kohdalle voi osua vain ahkeralla toiminnalla, johon mieheni olen jo värvännyt. Eikä saa käsittää väärin, tuo ei ole vaatinut mitään pakkotoimia! Pikkukakkonen on edelleen meidän yhteinen toive ja "projekti".
Ystäväni raskaus on edennyt tasaisesti ja olen löytänyt uudelleen itsestäni sen kyvyn iloita hänen puolestaan. Eikä se ollut edes kovin pitkäikäistä, se edellisen kierron alkuvaiheen katkeruus. Olen ehkä sittenkin kehityskelpoinen yksilö.
Tämä on yhdeksäs yrityskierto, ja mietin tuossa jo, että pitäisikö tästä johonkin lääkäriin ruveta varailemaan aikaa. Päätin kuitenkin katsoa nyt vielä tuonne syksyyn, jatkaa hyvin käyntiin lähtenyttä laihdutusurakkaa ja toivoa edelleen että tämä kroppa olisi pikkuhiljaa valmis uuteen raskauteen. Selkeästi se ei sitä vielä ole.
Juhannuksena otan ehkä yhden siiderin... tai kaksi :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti