Luova kesätauko mahtihelteiden myötä ohi. Siis niinkun tässä bloggaamisessa, ei niinkään lapsenteossa.
Tosin siinäkin meinasi tauko tulla - ja menkkojen mittainen tauko tulikin - kun usko alkaa olemaan koetuksella. Usko siihen, että voisin vielä toistamiseen tulla raskaaksi.
Mä oletan käsittäväni nyt jollain asteella, mitä ihan oikeaa lapsettomuutta läpikäyvä pariskunta synkillä hetkillään voi kokea. Tai nyt mä liioittelen, en kuitenkaan käsitä. Mutta olipa vaan vaikeaa taas tuossa pari viikkoa sitten kun yk9 päättyi ja tuli kp1. Eikä mun mieheni (vaikka valtavan rakas ja ihana kaikinpuolin onkin) ymmärtänyt alkuunsakaan parin päivän masennustani. Ei sitten niin yhtään. Suorastaan hermostui.
Mutta oli siitä hyötyäkin, kerrassaan syväluotaavaa itsetutkiskelua, aikatauluttamista, keskustelua puolison kanssa. Ollaan nyt kutakuinkin selvillä toistemme aatoksista (niin, kuvittelin toki että oltiin sitä jo aiemminkin, mutta miten voit selittää naisen monimutkaisia ajatuskiemuroita suoraviivaisesti ja mustavalkoisesti ajattelevalle miehelle??!) ja porskutetaan edelleen kohti sitä yhteistä päämäärää. Raskautta.
Mutta edelleen minun täytyy välttää muodostamasta tästä mulle oikeata pakkomiellettä. Mieheni oli sitä mieltä ettei siitä olla kaukana, ja saattoi olla oikeassakin. Mieheni käski muistamaan edelleen sen faktan, että meillä on aivan mahtava, kaunis, kiltti, kaikin puolin ihana tytär, joka tarvitsee äidin silloinkin kun äitiä hieman masentaa. Että sitä en saa unohtaa.
Fysiologista pohdintaa ja arviointia on myös täytynyt harrastaa, sillä kun vertaan nyt päättyneitä kuukautisiani vuoden takaisiin, ero on huima. Kehossa on jotain pielessä, ihan oikeasti. Äskeiset kuukautiseni kestivät kolme päivää, kuukautissuojaa ei olisi tarvinut ollenkaan, vuoto oli ihan älyttömän niukkaa kuraa. Ei voi olla limakalvot tarpeeksi paksut vastaanottamaan mitään hedelmöitystapahtumia ja uutta elämää. Otin käyttöön tässä uudessa kierrossa foolihapon, yritän edelleen pudottaa painoa ja pienentää BMIn sinne alle 30:n ja sitten ihan vakavissani harkitsen lääkäriin menoa.
