Loin tämän uuden blogin jo maaliskuussa. Vai oliko se huhtikuussa? En muista enää tarkalleen, aika on ihan käsittämätön määre. Tätä blogia luodessani olin optimismia täynnä, "nyt tärppää, tämä on se kierto, siunattu tila koittaa!".
Mutta ei tärpännyt. Ei vielä silloin.
Esikoiseni on nyt 1v 5kk, ja jätimme ehkäisyn pois lokakuussa 2009. Halusin syysvauvan. Halusin että tyttärilläni (joo-o, myös toinen lapsoseni olisi tytär) olisi ikäeroa alle kaksi vuotta, kuten minulla ja siskollani oli. Olin suunnitellut jo, miten minun ei tarvitsisi olla koko kesää töissä, vaan voisin jo siinä juhannuksen jälkeen jäädä hallitusti sairaslomalle, selkänihän ei kuitenkaan kestäisi mahaa ja työskentelyä, piriformissyndrooma ilmoittelisi itsestään taivaan varmana. Ostin tukkupakkauksen ovulaatiotestejä - esikoinen sai alkunsa ensimmäisestä kierrosta jossa tikuttamalla bongasin ihan oikean ovulaation - ja niin me alettiin yrittämään.
Tuli talvi ja me yritettiin, laskettiin päiviä kalenterista, kuulosteltiin oireita ("no nyt on tissit taas turvoksissa, nyt taas nippailee vähän mahasta, nyt tuli ovislimat") ja ostettiin vielä monta tukkupakkausta erinäisiä testejä. Rakasteltiin minkä keretiin arjelta, ja minä jäin makoilemaan tai vähintäänkin välttelin vessassa käyntiä rakastelun jälkeen, sillä siemeniä piti pitää sisällä minkä malttoi. Muistuteltiin toisiamme, että tämän pitää kuitenkin pysyä hauskana. Pitää olla kivaa, ei saa tehdä väkisin.
Lumet suli. Mun haaveet syysvauvasta olivat jo aika pitkälti syväjäädytetty, tai ainakaan tälle tulevalle syksylle ei enää ehdittäisi. Ovulaatioita alkoi vasta kevään tullessa löytymään tikkuihin, en mitenkään ollut ajatellut että hormonitoiminnan kestäisi näin kauan asettua jonkinlaisiin uomiin. En, vaikka olen kokenut tämän ennenkin. Miten lyhyt voi ihmisen muisti olla?! Elämme yrityskierrosta 7, dpo (days past ovulation) 12.
Tänään sain kuulla parhaan ystäväni olevan vihdoinkin raskaana. Pelkäsin, etten osaisi olla hänen puolestaan onnellinen, mutta olin väärässä. Pakahdun onnesta.
Mutta minäkin haluaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti